Maanantai 11.7 aukeni hyvän näköisenä, mutta ennuste oli hiukan sunnuntaia heikompi. Annoin tehtäväksi edellistä päivää maltillisemman EFJM - Kuninkaanlähde - Mansoniemi - Sydänmaa - EFJM, 66 km.
Heti kun keli alkoi näyttää hyvältä, työnnettiin L8 baanalle ja asettauduin koneeseen. Irroitus ei osunut kovin hyvään nostoon, mutta vaihdoin parempaan, parimetriseen, ja pääsin siinä hieman vajaaseen tonniin. Olin hiukan lähtölinjan edessä, joten jouduin hiukan liitämään Jämille päin ja siitä sitten lähtölinjan yli ja kohti Kuninkaanlähdettä. Ennen käännepistettä keräsin vajaat sata metriä lisää korkeutta, ja siitä sitten menivätkin seuraavat 21 kilometriä kaartamatta liitoluvulla 82, lähes Mansoniemeen asti. Matka kulki reittiviivan eteläpuolella, koska oli etelätuuli. Jos ja toivottavasti kun jäisin nostoon, niin tuuli veisi reittilinjalle päin eikä väärään suuntaan.
Noin puolivälissä Jämiä ja Mansoniemeä löysin reilun metrisen noston, mutta riskien minimoimiseksi, kelasin itseni siinä taas yli 900 metriin vain huomatakseni, että hetkeä myöhemmin edessä olisi ollut melkein kolmonen - no, elämä on. Mansoniemessä kääntäessäni olin noin 800 metrissä, ja käänsin taas epäkisapilottimaisesti kohti Jämiä. Matkalla oli paljon pilviä ja uskoin että joka tapuksessa niistä jostain löydän noston. 430 ilmoitti samalla radiossa, että näyttää siltä, ettei Kuninkaanlähteelle enää pääse ja että lentää vain hupia kentän päällä.
Löysin matkalla metrisen noston ja pääsin siinä taas tonniin. Jatkoin länteen ja taaskin löytyi nosto, nyt tosin vajaa metrinen, mutta kiltisit nousin siinäkin ylös asti, vaikka se oli pilvijonon alla - jonon joka veisi melkein suoraan käännepisteelle (oikeissa kisoissa olisin jatkanut edes miettimättä jonoa pitkin parempaan nostoon). Paikalliset lentäjät alkoivat valitella, ettei ilmassa tahdo enää pysyä ja hetken - tunnustan sen - mielessä kävi, että ehkä tämäkin jo riittäisi. Mutta sitten kiapilotti sisälläni teki oikean ratkaisun - eteenpäin.
Jono kantoi mukavasti ja pääsin lähelle käännepistettä ja otin hermokorkeudet (vajaat sata metriä). Lähdin loppuliukuun, aluksi varovaisesti, mutta kun puukoneen liitoluku vastatuuleen oli pitkään yli 30-35, niin eihän siinä auttanut muu kuin tyrkätä nopeudet tuonne 130 km/h. Maali tuli vauhdikkaasti vastaan, korkeutta oli vauhdista huolimatta yhä yli 400 mteriä maalilinjalla. Ei muuta kuin nopeasti alas, että toinenkin pilotti voi halutessaan nousta ilmaan.
Keli oli kiutenkin varsin kehnon näköistä, mutta kun hinauspilotti sanoi, että on valmis odottelemaan, sovittiin että tunti kytätään ja vasta sitten tehdään lopullinen päätös. Ei kuitenkaan mennyt kuin parikymmentä minuuttia, kun keli alkoi vaikuttaa paremmalta ja hinauspilotille soitettiin pyyntöhinaamaan.
892 ylitti lähdon noin puolen tunnin lennoin jälkeen ja vaikka keli oli selvästi heikompi kuin oman lentoni aikana, 892 tuli kuin tulikin läpi. Pidän suoritusta paljon parempana kuin omaani, vaikka voitinkin päivän keskinopeudella 64.2 km/h ja 892 tuli kakkoseksi hiukkasta vaille 50 km/h. Kokonaispisteissä nousin toiseksi 892 perään, toki 250 pisteen marginaalilla.
Valitettavasti toisen päivän jälkeen ei sitten enää kelejä tullut, ja lopputuloksiksi jäivät yhteistulokset toisen päivän jälkeen. Tulokset nähtävissä kisojen nettisivuilla.
Toivon sydämeni pohjasta, ettei tämä jää viimeiseksi Jämi Vintageksi...
13.7.2016
Jämi Vintage 2016, 1.kilpailupäivä
Tämän vuoden Jämi Vintage on osallistujamääriltään kaikkien aikojen pohjanoteeraus, mukana vain kaksi konetta. Monien poisjäämisten takana on ymmärrettäviä syitä, mutta onhan tilanne siitä huolimatta surullinen. Lentämälläni koneella (L8, Ka-6E) on kaksi pilottia ja päädyimme siihen, että poikkeuksellisesti lennämme eri joukkueina.
Tapahtuman alkupävänä, lauantaina, keli ei tullut riittävän hyväksi, joten päivä peruttiin. Sunnuntaina kuitenkin päästiin tositoimiin. Odotettavissa piti olla aika hyvää keliä, joten päädyin määrittelemään tehtäväksi EFJM (Jämin lentokenttä) - Kankaanpää - Hämeenkyrö - Kuninkaanlähde - EFJM, 103 kilometriä.
Sovittiin, että otan toisen lähtövuoron ja L8/892 nousi ilmaan (käytän selkeyden vuoksi koneesta tunnusta L8, kun lennän sillä itse, ja rekisterinumeroa 892, kun toinen pilotti lentää). 892 otti nopeasti startin, mutta joutui palaamaan, kun ensimmäisen yrityksen ensimmäinen legi ei oikein osunut ja otti uuden startin 12.20. 430 lähti kymmenen minuuttia myöhemmin perään. Kankaanpään käännepisteellä kuulemma sateli, mutta siellä pääsi sentään sateesta huolimatta käymään.
Myös Hämeenkyrön kenttä oli sateiden ympäröimä, mutta sinnekin 892 pääsi, samoin hetkeä myöhemmin 430. 430 ei kuitenkaan ylettänyt seuraavaan nostoon vaan palasi Hämeenkyröön ja laski sinne. 892 tuli melko pian sen jälkeen maaliin ja laskuun.
Kelin kehitys ei näyttänyt kauhean hyvältä, mutta otin hinauksen heti, kun sain omat tavarani koneeseen sillä ajatuksella, että parempi päästä ilmaan ja odotella siellä, jos keli kentän lähellä menee sellaiseksi, ettei hinauksesta enää pääsisikään kiinni. Hetki oli kuitenkin huono, mahdolliset nostot olivat sen verran kaukana kentästä, että kun en heti kerralla osunut, oli pakko tulla takaisin laskuun, ja kauden ensimmäinen räpsähdys oli tapahtunut.
Tilanne parani kuitenkin nopeasti ja otin samoin tein uuden hinauksen ja nyt pääsinkin kiinni. Kankaanpää alkoi kuivua nopeasti, mutta Hämeenkyrö oli rankkojen kuurojen jäljiltä varsin kuollut. Alkoi epäilyttää pääsy edes Kankaanpäähän, joten oli pakko ottaa nopsahkosti lähtö ja pääsinkin vaikeuksitta Kankaanpäähän, kun liidin käännepisteen eteläpuolella jonon alla vähän "väärään suuntaan" ja sitten kääntämään ja liitämään takaisin koti Jämiä ja Hämeenkyröä. Matkalla oli pari hyvännäköistä pilveä ja pian olinkin hyvässä nostossa ja Jämillä aika korkealla. Hämeenkyrö oli kuitenkin edelleen aivan kuollut, eikä korkeus olisi millään riittänyt liitoon sinne ja vielä takaisin. Liisin sinne asti kun uskalsin ja sitten paluu kentän lähelle.
Sitten alkoi odottelu. En tietenkään odotellut paikallani, vaan kävin kunnon kerholaisen tavoin ensin etelässä lähellä Laviaa, sen jälkeen kokeilemaan uusiksi Hämeenkyröä ja sitten vastaavasti koillisessa Parkanossa. Näin sain OLC Leagueen edes jonkunlaisen suorituksen kerholle. Palasin taas Jämille, mutta Hämeenkyrön tilanne pysyi ennallaan. Pääsisin epäilemättä sinne, mutta takaisin korkeus ei riittäisi. "Isoissa" kisoissa olisin epäröimättä liitänyt pisteelle ja takaisin niin pitkälle kuin olisin päässyt (ja sitten lasku peltoon), mutta tämän tason kisoissa en viitsi ehdoin tahdoin maastoon mennä. Muutaman kerran yritin joitakin pilvenräsyjä, joita Jämin ja Hämeenkyrön välille silloin tällöin pompsahteli, mutta eipä niistä yksikään toiminut. Parhaimmillaan olin päässyt noin 1500 metriin, mutta Jämillä pilviraja oli selvästi alempana kuin etelässä tai pohjoisessa.
Niinpä viimeisen yrityksen jälkeen louvutin ja palasin laskuun. 892 oli päivän ylivoimainen voittaja ja minä samovaarisijalla.
Tapahtuman alkupävänä, lauantaina, keli ei tullut riittävän hyväksi, joten päivä peruttiin. Sunnuntaina kuitenkin päästiin tositoimiin. Odotettavissa piti olla aika hyvää keliä, joten päädyin määrittelemään tehtäväksi EFJM (Jämin lentokenttä) - Kankaanpää - Hämeenkyrö - Kuninkaanlähde - EFJM, 103 kilometriä.
Sovittiin, että otan toisen lähtövuoron ja L8/892 nousi ilmaan (käytän selkeyden vuoksi koneesta tunnusta L8, kun lennän sillä itse, ja rekisterinumeroa 892, kun toinen pilotti lentää). 892 otti nopeasti startin, mutta joutui palaamaan, kun ensimmäisen yrityksen ensimmäinen legi ei oikein osunut ja otti uuden startin 12.20. 430 lähti kymmenen minuuttia myöhemmin perään. Kankaanpään käännepisteellä kuulemma sateli, mutta siellä pääsi sentään sateesta huolimatta käymään.
Myös Hämeenkyrön kenttä oli sateiden ympäröimä, mutta sinnekin 892 pääsi, samoin hetkeä myöhemmin 430. 430 ei kuitenkaan ylettänyt seuraavaan nostoon vaan palasi Hämeenkyröön ja laski sinne. 892 tuli melko pian sen jälkeen maaliin ja laskuun.
Kelin kehitys ei näyttänyt kauhean hyvältä, mutta otin hinauksen heti, kun sain omat tavarani koneeseen sillä ajatuksella, että parempi päästä ilmaan ja odotella siellä, jos keli kentän lähellä menee sellaiseksi, ettei hinauksesta enää pääsisikään kiinni. Hetki oli kuitenkin huono, mahdolliset nostot olivat sen verran kaukana kentästä, että kun en heti kerralla osunut, oli pakko tulla takaisin laskuun, ja kauden ensimmäinen räpsähdys oli tapahtunut.
Tilanne parani kuitenkin nopeasti ja otin samoin tein uuden hinauksen ja nyt pääsinkin kiinni. Kankaanpää alkoi kuivua nopeasti, mutta Hämeenkyrö oli rankkojen kuurojen jäljiltä varsin kuollut. Alkoi epäilyttää pääsy edes Kankaanpäähän, joten oli pakko ottaa nopsahkosti lähtö ja pääsinkin vaikeuksitta Kankaanpäähän, kun liidin käännepisteen eteläpuolella jonon alla vähän "väärään suuntaan" ja sitten kääntämään ja liitämään takaisin koti Jämiä ja Hämeenkyröä. Matkalla oli pari hyvännäköistä pilveä ja pian olinkin hyvässä nostossa ja Jämillä aika korkealla. Hämeenkyrö oli kuitenkin edelleen aivan kuollut, eikä korkeus olisi millään riittänyt liitoon sinne ja vielä takaisin. Liisin sinne asti kun uskalsin ja sitten paluu kentän lähelle.
Sitten alkoi odottelu. En tietenkään odotellut paikallani, vaan kävin kunnon kerholaisen tavoin ensin etelässä lähellä Laviaa, sen jälkeen kokeilemaan uusiksi Hämeenkyröä ja sitten vastaavasti koillisessa Parkanossa. Näin sain OLC Leagueen edes jonkunlaisen suorituksen kerholle. Palasin taas Jämille, mutta Hämeenkyrön tilanne pysyi ennallaan. Pääsisin epäilemättä sinne, mutta takaisin korkeus ei riittäisi. "Isoissa" kisoissa olisin epäröimättä liitänyt pisteelle ja takaisin niin pitkälle kuin olisin päässyt (ja sitten lasku peltoon), mutta tämän tason kisoissa en viitsi ehdoin tahdoin maastoon mennä. Muutaman kerran yritin joitakin pilvenräsyjä, joita Jämin ja Hämeenkyrön välille silloin tällöin pompsahteli, mutta eipä niistä yksikään toiminut. Parhaimmillaan olin päässyt noin 1500 metriin, mutta Jämillä pilviraja oli selvästi alempana kuin etelässä tai pohjoisessa.
Niinpä viimeisen yrityksen jälkeen louvutin ja palasin laskuun. 892 oli päivän ylivoimainen voittaja ja minä samovaarisijalla.
4.7.2016
OLC, mikä se on?
Olkki, OLC eli Online Contest on maailmanlaajuinen nettikisa, joka kestää koko vuoden, alkaen loppuvuodesta (niin että eteläisen pallonpuoliskon "kesän" lennot sijoittuvat samalle vuodelle). Tai oikeastaan se muodostuu neljästäkin eri kisasta, joihin kaikkiin voidaan osallistua samoilla lennoilla: OLC-Plus on kilpailu, jossa kilpaillaan päivittäin pisimmistä lennoista, Speed-OLC:ssä puolestaan kilpaillaan parhaasta kahden ja puolen tunnin keskinopeudesta. Kerhot kilpailevat OLC-Leaguessa, joka on kansainvälinen sovellus aiemmin Suomessa lennetystä kotikenttäkisasta. Lisäksi on vähemmän tunnettu Destination, jossa pilotteja tasoitetaan myös kokemuksen mukaan.
OLC-Plus-kilpailussa päivän lennon pisteet saadaan siten, että järjestelmä laskee lennosta maksimaalisen matkan, joka saadaan kuudella peräkkäisellä legillä, kuitenkin niin että alun ja lopun korkeusero saa olla maksimissaan 1000 metriä. Lisäksi matkaan lisätään FAI-bonusta 30 prosenttia suurimman lennosta muodostuvan FAI-kolmion pituudesta, eli jos joku sahaa kertaalleen edestakaisin saman matkan kuin toinen kolmionmuotoista reittiä, niin se kolmiolentäjä voittaa noin 30 prosentilla. Lopuksi pisteet jaetaan konekohtaisella tasoituskertoimella.
Esimerkkinä yksi lennoistani, 22.5 lennetty. Kokonaismatka on 381 km ja suurin FAI-kolmio 182 km. Tasoituskertoimella (1.08) jaettuna pisteet ovat (380.7/1.08) + (182.2*.3/1.08) eli yhteensä 352.51+50.61=403.12 pistettä.
Kuviossa yllä näkyvät hyvin viisi pisintä legiä - ensimmäinen legi koostuu ennen varsinaista lentoa olleesta lähdön odottelusta. Lento on kisalento, eikä sikäli osoita "normaalia" OLC-optimoitua lentoa. Kuvion alla on korkeuskäyrä, jossa näkyvät myös legien ajankohdat. Lento on lennetty vastapäivään kiertäen.
Alla olevassa kuvassa näkyy vastaavasti saman lennon suurin lennetty FAI-kolmio violetilla viivalla.
OLC Plus Champion-mestaruuskilpailussa kokonaispisteet saadaan laskemalla yhteen kunkin pilotin kuusi parasta pistesaalista ja luonnollisesti eniten pisteitä kerännyt on voittaja.
Speed-OLC:ssä haetaan maksimaalista nopeutta kahden ja puolen tunnin aikana. Lisärajoituksena on, että ajanjakson aikana käytetään maksimissaan neljää legiä ja kaiken lisäksi loppukorkeuden pitää olla vähintään sama kuin jakson alkukorkeudenkin.
Ohjelma laskee parhaan edellä kerrotuilla ehdoilla saavutetun keskinopeuden ja pisteet saadaan jakamalla keskinopeus kertoimella, joka puolestaan saadaan kaavasta, jossa tasoituskerrointa hiukan lievennetään, eli käytännössä kerrointa lähennetään yhdellä neljäsosalla kohti peruskerrointa 1.00: Eli esimerkiksi LS 8:n 1.08 menee 1.06:ksi.
Esimerkkinä lentoni 30.4:
Parhaassa kahden ja puolen tunnin jaksossa lensin 271.98 kilometriä ja sain keskinopeudeksi 108.79 km/h ja tasoitettuna kertoimella 1,06 se merkitsi 102.64 pistettä.
Speed-OLC:n säännöt ovat aika vaativia, esimerkiksi 5.6. lentämäni koko lennon keskinopeus oli melkein 118 km/h, mutta OLC Speedissä sain vain 114.5km/h, vaikka koko lento kesti noin 45 minuuttia pidempään kuin sen paras sprintti.
Myös Speed-OLC:ssä haetaan mestaria kuuden parhaan Speed-OLC-noteerauksen summana.
Speed-OLC:n pisteillä voi myös osallistua kerhojen väliseen kotikenttäkisaan, OLC Leagueen. OLC League lennetään 19 viikonloppuna, alkaen huhtikuun kolmannesta viikonlopusta ja päättyen elokuun loppupuolelle. Kultakin viikonlopulta lasketaan yhteen kunkin kerhon maksimissaan kolmen parhaan pilotin viikonlopun paras tulos ja näin saadaan kerhon pisteet. Eniten pisteitä kasannut kerho saa formulatyyliin kierrospisteiä, kaksi kerta tuloksen saaneiden kerhojen määrä, kuitenkin (Suomessa) maksimissaan 13/viikonloppu. Muut saavat sitten pisteitä alenevasti, kuitenkin niin, että kaikki sinä viikonloppuna mukana olevat kerhot saavat minimissään yhden pisteen.
Lennoista lasketaan mukaan vain ne, joissa saavutettu keskinopeus on vähintään 20 km/h, eli käytännössä pitää saada vähintään 50 kilometriä lennetyksi Speed OLC-sääntöjen puitteissa.
Kokonaiskilpailun voittaa se kerho, jolla on eniten formulapisteitä kierrosten loppuessa.
OLC Destination on kilpailu kunkin lentopaikan sisällä eli kukin pilotti osallistuu lennoillaan vain kotikenttänsä OLC Destination-kilpailuun - vaikka osa lennoista olisikin lennetty eri kentällä. Ideana on lähinnä motivoida pilotteja kehittymään, sillä vähemmän lentäneitä "tuetaan" kertoimilla, Pilottien OLC Plus-tulos kerrotaan kertoimella, jossa huomioidaan lentäjän pisin OLC:hen lisätty lento. Jos se on alle 50km (HC-matka), lennetty matka kerrotaan kertoimella 4.0 ja siitä sitten alenevasti siten, että jos tonni tai enemmän on lennetty (ja OLC:hen lähetetty), niin kerroin on 1.0.
OLC Destinationissa myös konekohtaisella kertoimelle "tuetaan" vanhempia ja huonompia koneita niin, että normaali kerroin korotetaan toiseen potenssin, esim. LS 8:n kerroin olisi 1.1664 normaalin 1.08:n sijaan.
Destination on aika hyvin piilotettu, mutta siihen pääsee lentokohtaiselta sivulta Destination tabista. Sieltä sitten vasemman palstan keskivälin alapuolelta löytyy linkki Relevant Rankings-otsikon alta.
OLC tuo ainakin minulle lisämotivaatiota lentää pidempiä ja laadukkaampia lentoja, pelkän löttöstelyn sijaan. Viikonloppuisin yritän saada asiallisen vedon OLC Leagueen ja muutoin lähinnä pyrin tekemään hyvän OLC Plus-lennon. Tosin kisamielessä olisi varmaan parempi yrittää tehdä aina hyviä Speed-OLC-suorituksia, mutta toisaalta niiden ei ole pakko olla toisensa poissulkevia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)