Tehtävänä oli oli aluetehtävä (AAT) Vesivehmaa Hattula (40) - Heinämää (20) ja Jaala (20), 110/367km.
Startteja siirreltiin niin, että hinaukset aloitettiin kerholuokalle 12.45 ja kun keli oli jo kunnossa, niin Open-luokka hinattiin heti perään.
Taaskaan ei ollut ongelmia päästä ylös ennen linjan aukeamista ja pääsimme jo noin 2000 metrin korkeuteen. Linja aukesi 13.53 ja oikeastaan kaikki syöksähtivät samantien reitille. Paitsi että (naurakaa vain) sekoilin hieman XCSoarin kanssa enkä ollutkaan varma, oliko lähtö onnistunut (olisi se ollut). Käänsin takaisin, otin uuden startin pari sataa metriä alempaa ja totesin, ettei siinäkään ollut mitään järkeä. Niinpä kelasin itseni uudelleen kunnolla ylös ja kävin vielä kolmannen kerran linjan takana ja sitten reitille.
Sinänsä ensimmäinen väli meni aika hyvin, joskin ensimmäisen käännealueen sisäpuolella alkoi porukkaa tulla vastaan, mikä oli hiukan pelottavaakin. Edessä näytti olevan varsin synkän näköistä, joten käänsin takaisin, vaikka varmasti tein sen liian aikaisin - olisi pitänyt liitää ainakin viisi, kymmenenkin kilometriä pidemmälle (jälkiviisaus on helpoin viisauden laji, totesi jo Konsta Pylkkänen aikoinaan).
Menimme itäänpäin vähän aikaa yhtä matkaa IU:n kanssa. Arvioin, että jään aliajalle, jos vain lennän suoraan toisen alueen kautta ja päätin käydä etelämmässä siellä, vaikkakin se merkitsi jonkun verran ylimäärisätä kiertämistä Utin TMA:n ympäri, koska emme saaneet siitä edes luoteisnurkkauksen kisa-aluetta käyttöömme. Käänsin siis etelään, kun IU taas jatkoi suoraan kohti viimeistä aluetta.
Etelän käynti oli sinänsä ihan onnistunut ja helppo, mutta päätin kääntyä hyvissä ajoin ennen takarajaa, koska aloin epäillä, että ehdinkö viimeisen alueen rajalle asti, ja keli oli kuitenkin vahvimmillaan siellä - tai ainakin näytti siltä. Käännyin kohti itää, mutta vaikka matka eteni ongelmitta, ei se edennyt ihan toivomallani tavalla ja jouduinkin kääntymään jo vajaa viisi kilometriä ennen takarajaa, kun laskin alkoi jo ilmoitella, että kohta tulee kiirus ehtiä optimiaikaan. Tarvitsin vielä hiukan lisää korkeutta ja onneksi tarvitttavat nostot löytyivät. Maaliin tulin 11 sekuntia yliajalla, joka alkaa olla jo tarkinta, mihin maaliintulon voi 25 kilometrin päästä tähdätä.
Päivä ei mennyt kovin hääppöisesti, olin vasta yhdeksäsä päivän tuloksissa. Osaltaan lähdön sähläys harmittaa, osaltaan taas halusinkin katsoa, kuinka osaan yksinäni lentää AAT-tehtävää, kun kisan huippusijoitukset olivat valuneet jo käsistä parina ensimmäisenä päivänä.
Kokonaissijoitus pysyi vielä viidentenä 30 pisteen marginaalilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti