Sokka - ei kun köysi irti - kausi auki

Lauantain 23.4 ennuste oli sen verran kehno, että päätin satsata sunnuntaihin ja tehdä rästihommia tietokoneella (niitä riittää). Kuten lähes aina tapahtuu, keli kääntyikin sitten ennusteen vastaisesti hyväksi ja olin kuin tulisilla hiilillä - mutta oli liian myöhäistä tehdä mitään.

Sunnuntaille luvattiin kuitenkin jonkunmoista keliä, joten Corollan nokka kohti Räyskälää. Konejaossa puli yhedesksältä oli vain kaksi pilottia paikalla, joten jaoimme keskenämme koneet puoliksi - tai riittihän, että edes yksi kone oli kummallekin - minulle tietenkin vanha kunnon N8.

Vielä aamun (maajoukkueen) briefingissä lupailtiin jonkinmoista lentokeliä, mutta varsinaista tehtävää ei annettu. Vein koneen kiitotien päähän aamiaisen jälkeen ja jäätiin odottelemaan lentokeliä. Kurssit lensivät, Pikiläisillä (Polyteknikkojen ilmailukerho) ilmeisesti peruskurssi aloitti ja Räyskälä-Säätiön kurssilla yksi viime vuonna aloittanut pilotti lensi ensimmäiset yksinlentonsa.

Pilvet näyttivät kauempana toimivilta, mutta (kuten Murphyn lain mukaan tavallista) näyttivät lauttautuvan ja hajoavan tai satavan tullessaan kentän lähelle. Itsestarttaava GR nousi moottorillaan ja haroi näkyvissä olevia pohjia samalla kuin nousi moottorivoimalla korkealle - noin tonniin. Aika lailla sekin sai haeskella, ennenkuin jonkun sortin nostoa alkoi löytyä. Me moottorittomat päätimme odotella, koska normaalihinaus vie vain 500 metriin ja se rajoittaa aika lailla sopivan noston etsimisaluetta.

Horisontissa näkyi myös todella paljon kuuroja ja aloimme jo arvella, että ei tainnut tullakaan lentopäivää, mutta lopulta puolen kahden maissa EH (Echo Hotel) otti hinauksen asenteella, että loppuuhan tämä käkkiminen sitten vaikka räpsähdyksellä. Laitoin itsekin koneen lentokuntoon ja kymmenen minuutin päästä otin itsekin hinauksen. Sain irrotettua vajaaseen metriseen (yksi metri sekunnissa ylöspäin) nostoon ja pääsin noin 900 metriin. Joka puolella näkyi kuuroja ja osin nousin itsekin kuuron sisällä. Kuuro muodostui rakeista/lumesta eikä siten varsinaisesti heikentänyt koneen suorituskykyä, vaikka näkyvyyttä huononsikin.

Lennon alkupuolella jopa paistoikin, mutta joka puolella näkyi myös laajalti kuuroja

Näin EH:n vielä ollessani nostossa, mutta kun pääsin pelikorkeuksiin hiukan toiselle tuhannelle metrille, kone oli jo kadonnut jonnekin Lopen suunnalle. Lähdin itse rämpimään Hämeenlinnan suuntaan. Matkalta löytyi muutama hyväkin
nosto, mutta vähän ennen Hämeenlinnaa pilvet olivat kuolleet lauttaantumisen varjossa, joten otin iisisti ja käännyin takaisin kentälle - en nyt kuitenkaan ihan ehdoin tahdoin välitä pellolle heti ensimmäisellä lennolla tyrkkiä.

Käännyin takaisin ja pääsin taas ylös, jonka jälkeen jatkoin takaisin kentälle ja siitä vajaat viisitoista kilometriä Kiikalan suuntaan. Kävin sen jälkeen vielä pohjoisessa samanmoisen lenkin ja jatkoin kentän itäpuolelle. Tulin sieltä vajaassa 400 metrissä kentän lähelle ja harkitsin jo laskuun lähtöä, mutta löysin heikon noston kentän itäpuolelta. Liikennetilanteen rauhallisuuden vuoksi päätin harjoitella ylöspääsyä ja vaihdoin muutaman kerran nostoa matalalla, ennen kuin lopulta pääsin hyvässä nostossa vielä kerran ylös.

Kuvassa alkava kuuro, johon loppujen lopuksi päädyin. Kuva ei tee aivan täyttä oikeutta kuurojen mahtavuudelle, koska kuurot jatkuivat puolikaaressa lähes koko horisontille, eikä kameran laajakulmaisuus riitä lähellekään sitä. Tuo kuuro on osa systeemiä, johon sitten loppulennosta jouduin

Ajattelin maksimoida OLC-matkan (kirjoitan OLC:stä lähiaikoina niille, joille tuo ei sano mitään) ja jatkaa uudestaan sinne itään. Päästyäni suunnilleen samoille paikkeille kuin viimeeksi alkoi tuntua, että lentäminen muuttuu pilvilennoksi, vaikka olinkin selvästi pohjia alempana. Raekuuro oli vain niin tiheä, että näkyvyys meni todella heikoksi. Päätin, kääntyä takaisin kentälle, mutta kuuro oli levinnyt jo sinnekin. Lensin kentän päälle noin kuudessa sadassa metrissä, eikä kenttä meinannut näkyä siitäkään kunnolla. Tein nopeasti päätöksen lähteä saman tien laskukierrokseen, ennen kuin näkyvyys menisi aivan olemattomaksi. Vaihtoehtona olisi ollut etsiä toimivaa keliä hiukan sivummalla ja odottaa kuuron siirtymistä tai ehtymistä, mutta riittävän tukevan näköistä pilveä ei ollut lähistöllä (tai sitten en vain nähnyt sitä).

Radioon ilmoitus korkeasta myötätuulesta ja jarrut auki. Matalammalla näkyvyys sentään parani, mutta sade muuttui vedeksi, joten täysiä jarruja ei edes tarvittu. Lasku onnistui jotakuinkin hyvin ja rullasin halliaukion paikkeille. Istuin pahimman sateen koneessa ja sitten toiselta radalta hakemaan maakuljetusvehkeitä ja auto, kone halliin, kävin syömässä ja sen jälkeen koneen kuivaus ja oman omaisuuden siirto pois koneesta plus muut normaalit jälkitoimenpiteet, Tulipahan taas muistutus siitä, että kuurojen alueen näkee hyvin tasan yhtä kauan, kun on niiden ulkopuolella, mutta kuuron sisällä ei ole enää kovin hyvää käsitystä mistä kuuro alkaa ja minne se loppuu. Kids, don't do this at home airfield!

Wayteq vasemmalla, Dell Streak 5 oikealla. (kameran) salama
välähti vähän  sotkemaan kuvaa. Laitteet eivät ole
kuvassa aivan vertailukelpoisia, koska Dellin näyttö
eri kulmassa ja lisäksi siinä on heijastuksenestokalvo.

Sain myös ensimmäistä kertaa koneeseen mukaan Wayteq 995:n ja se näkyy vähintään yhtä hyvin kuin Dell Streak 5 - joka sekin on varsin riittävä. Tosin kovin huikeassa auringonvalossa en päässyt saattuneesta syystä sitä  testaamaan. Wayteq näytti pari kertaa ilmoitusta, että WLAN näkyvissä, eli jonkun koti-WLAN näkyi vajaan kilometrin korkeuteen! En kuitenkaan yrittänyt yhdistää siihen.

Pieni ongelma Wayteqissä on, että kun ohjelma varoittaa ilmatiloista, niin kuitatessa helposti osuus Andoidin alarivin toimintonäppäimiin, Dellissä ne ovat varsinaisen näytön alapuolella kauempana ilmoituksesta. Wayteq ei myöskään saanut jostain syystä yhteyttä Bluetoothilla variometriin, mutta siinä lienee ollut joku tilapäinen häiriö, koska kokeilin sitä jo aiempana viikonloppuna (laittaessani konetta talven jäljiltä lentokuntoon) ja silloin se pelitti ihan täysillä.

Matkaa kertyi 135 kilometriä ja OLC-pisteitä 150. Sainpahan myös kerättyä OLC Leaguessa edes jonkunmoiset pisteet kerholle, ettei nollille jääty. Kausi on nyt avattu ja ensimmäisiin kisoihin muutama viikko "harjoitteluaikaa".