Aina ei kaikki mene kuten Tromssassa

Olen aiemmissa teksteissäni kertonut kisapäivistä, kun kaikki menee hienosti ja tehtävä lennetään läpi. Aina (itse asissa turhankin usein) päivä ei mene näin hyvin, vaan päättyy tavalla tai toisella ennen aikojaan.

Vinoutuneen luonteeni mukaisesti lähden käymään mahdollisia poikkeamia ideaalista lopusta alkuun päin. Viimeinen mahdollinen hetki pilata kotiintulo on jäädä matkalle eli käytännössä laskeutua pellolle (tai mahdollisesti sopivasti sattuvalle lentokentälle). Sinne voidaan päätyä joko kelin huononemisen/päivän loppumisen takia tai sitten ottamalla liikaa riskejä ajamalla liian mataliin eikä sitä nostoa sitten löytynytkään.

Sanotaan nyt tässä yhteydessä, että käytännössä aina, kun puhun riskistä, puhun kilpailullisesta riskistä - eli siitä, että matka päätyy pellolle lennettävässäkin kelissä tai saavutettu keskinopeus jää alhaiseksi, kun joutuu kelaamaan matalalta heikossa nostossa ylös. En tarkoita varsinaista turvallisuusriskiä, kuten esimerkiksi menemistä paikkaan, jossa ei ole laskupaikkoja. Jos puhun viimemainituista, käytän yleensä jotain adjektiivia, jossa on riittävän sopiva arvolataus sisällään...

Lasku peltoon tai vastaavaan laskukelpoiseen paikkaan, ei ole pakkolasku, vaan käytämme siitä neutraalia ilmausta maastolasku. En käy tässä yhteydessä itse maastolaskun suoritusta läpi vaan tulen omistamaan sille yhden tai useamman kirjoituksen tulevaisuudessa. Kyky maastolaskun turvalliseen suorittamiseen vaikeissakin olosuhteissa on mielestäni ehdoton edellytys kisapilotille.

Astir päätyi hyvännäköisenä päivänä peltoon, tuohon tosin tultiin lautan alla liitämällä - kunnes ei enää liitänyt... 

Maastolasku voi syödä miestä vääränä päivänä tehtynä, mutta joinain päivinä kaikki jäävät matkalle, ja jos sellaisen päivän sattuu voittamaan, ei kauheasti haittaa, jos itsekin päätyy pellolle. Toki peltokeikkoihin saattaa välillä liittyä tylsää ryynäystä koneen kanssa, mutta se kuuluu lajiin. Joillakin piloteilla on koneessa paluumoottori (turbo) ja he voivat sen varassa palata kentälle, mutta heilläkin kilpailusuoritus katkeaa kuin nappia painamalla heidän painaessaan nappia (moottorin käynnistysnappia). Ehkä suurin kilpailullinen hyöty moottorista syntyy, jos huonoja päiviä sattuu useita, koska pilotin kuormitus on paljon vähäisempi aina kun lentäen tulee kotiin ja vsataavsti peltokeikat väsyttävät ja siten saattavat vaikuttaa heikentävästi seuraavien päivien lentämiseen.

Turbon käytön lisäksi toinen tapa katkaista päivän lento jo ilmassa on lipsauttaa kone kilpailussa kiellettyyn ilmatilaan joko sivu- tai korkeussunnassa. Olen sen kerran kisoissa tehnyt, ja se se vasta tyhmältä tuntuikin, varsinkin kun päivä olisi muuten mennyt silloin hienosti.

Kukin kisalentäjä voi saada päivän tehtävälle maksimissaan kolme hinausta, joten on periaatteessa mahdollista, että räpsähtää ne kolme kertaa ja sittenpä istuukin maassa kuin tatti ja odottelee, kuinka muiden käy, Tätä en muista kyllä koskaan käyneen kellekään kisoissa, joissa itse olen ollut mukana kisaajana tai organisaation osana tai molempina.

Joskus käy niin, että kilpailun johto päättää aloittaa hinaukset, vaikka pilottien mielestä sää ei ole siihen valmis. Tällöin osa piloteista, joskus jopa kaikki ilmoittavat, etteivät käytä hinaustaan ja saatetaan kytätä niin kauan, kunnes päivä menee ohitse. Samaan voidaan päätyä myös silloin, kun pilotit yrittävät, mutta eivät pysy ilmassa.

Myös kilpailunjohtaja voi katkaista päivän yrityksen joko perumalla päivän lähtöryhmityksessä tai jo hinausten alettuakin ilmoittamalla, radiossa, että päivä on peruttu tai siirtämällä lähtölinjan avausta (säännöt esim. edellyttävät että kaikilla piloteilla pitäisi olla tasa-arvoiset olosuhteet hinausten ajan) mutta sen jälkeen kun lähtölinja on avattu, voi hänkin sääntöjen mukaan enää katsoa, kuinka käy. Hinauksien alkua voidaan ja usein siirretäänkin vähän kerrallaan, mutta jossain vaiheessa joko hinaukset aloitetaan, tai päivä perutaan. Se merkitsee vesihanojen avaamista maassa, ja koneiden viemistä yösijoille ja jonjun muun tekemisen keksimistä.

Kisoissa, joissa kisapäiviä ei juurikaan ole tullut, on erityisen suuri paine saada niitä aikaiseksi ja niinpä lähtöryhmitys tehdään ja siirrellään startteja eteenpäin. Tällaista päivää, kun yritetään, vaikka toivo on lähes olematon, kutsutaan gridauspäiviksi (gridi=lähtöryhmitys). Sellaisena päivänä jotkut jättävät koneen tankkauksenkin väliin, eikä konetta välttämättä edes teipata. Joskus gridaaminen kuitenkin kannataa ja loppujen lopuksi päästään kuin päästäänkin tehtävälle. Voittaahan joku aina lotossakin...

Jos tilanne on toivoton, päivä perutaan yleensä jo briefingissä eikä edes tehtävää anneta. Joskus huonon kelin aikaan, saatetaan briefingkin perua aamulla vaikkapa tekstarilla.