5.4.2016

Kilpailutunnukset

Vaikka yleensä ilmaliikenteessä käytetään koneiden rekisteritunnuksia, on kisoissa usein tilanteita, joissa liikennöinti halutaan pitää mahdollisimman lyhyenä, esimerkkinä vaikkapa maaliintuloruuhka tai lähtöilmoitukset, jolloin parikymmentäkin konetta saattaa antaa ilmoituksia lähes yhtäaikaisesti.

Ongelma havaittiin jo purjelentokilpailujen alkuhämärissä ja lähes heti alkuun koneilla oli erilliset kilpailunumerot. Tosin alkuun ne olivat lähinnä siksi, että koneiden käännepisteillä käynti verifioitiin maasta tähystämällä ja lyhyemmät ja isommat kilpailunumerot näkyivät selvemmin kuin rekisterit. Kisailijoiden määrän kasvaessa, otettiin kirjaimet apuun ja nyttemmin on päästy jo siihen, että kisatunnukset ovat maksimissaan kolmemerkkisiä kirjaimista ja/tai numeroista koostuvia tunnuksia.

Yksityiskoneiden omistajat käyttävät usein omia nimikirjaimiaan, jos ne ovat vapaana, vaikka eipä sekään mikään ehdoton sääntö ole. Kisatunnusten tulisi olla yksikäsitteisiä maan sisällä (eli esimerkiksi N8 voi olla Suomessa vain yhdellä koneella kerrallaan), mutta tiettyjä poikkeuksia siitäkin on. Joskus olemassa oleva kisatunnus tulee vaikkapa maahan ostetun koneen mukana. Se ei sinänsä ole kauhean vaarallista, varsinkaan, jos koneella ei lennetä kilpailuissa.

Kansainvälisissä kisoissa päällekkäisiä tunnuksia aika ajoin ilmaantuu ja silloin pääsääntönä on, että ensin ilmoittautunut saa pitää tunnuksensa ja toinen sitten jollain teippivirityksellä tekee omastaan eri tunnuksen kisan ajaksi.

Nykyään eniten lentämäni kone (Nuorisoilmailijoiden Ls 8, kisatunnus N8, eli Norttikasi), taustalla Hotel Yankee (HY) ja  Juliet Sierra (JS). Kuva vuoden 2015 Vesivehmaa Openista.
Kisatunnusten käyttö on purjelentopiireissä levinnyt myös kisojen ulkopuolelle ja se saattaa muodostua tavallaan jonkinlaiseksi brändiksikin tai pilotin alter egoksi. Niinpä esimerkiksi pulinajaksoilla (purjelentäjien kisa- ja matkalenniolla käyttämien vapaamuotoisten radiokanavien) kutsut yleensä tulevatkin kisatunnuksilla. Itse pyrin kuitenkin antamaan varsinaiset liikenneilmoitukset oikealla rekisteritunnuksella, paitsi kilpailuissa, joissa mielestäni yhdenmukainen käytäntö auttaa pitämään liikennetilanteen selkeämpänä.

Kisa-autoon saatetaan (ja oikeastaan pitäisikin) teipata  koneen kilpailutunnus. Itselläni on privaattipuhelimena Nokian ikivanha Symbian N8 ja AINOA syy pitää sitä, on se, että se on myös eniten lentämäni koneen kisatunnus.

Kilpailutunnusten runsas käyttö johtaa myös niiden vääntelyyn, varsinkin jos tunnus on "vaikea" lausua. Esimerkiksi Nuorisoilmailijoiden November+numero-tunnukset monesti vääntyvät muotoon Nortti+numero , olenpa joskus käyttänyt kutsua Nörtti+8. Whiskey Sierra on viskisieppo ja niin edelleen. SUIO:n vanha Duo, kisatunnus 007 oli tietenkin Bond.
Noinkin hyvän näköisesä kelissä voi koneen näköjään parkkeerata peltoon. Kisaurani (jos Jämin puukonekisoja ei lasketa mukaan) alkuvaiheen työväline, Padasjoen Lentokerhon Victor Victor.
Kerhojen kaksipaikkaisten koneiden tunnuksiksi tuntuu aika laajasti vakiintuneen kerhon kolmikirjaiminen lyhennys, NIL, HIK ja ne ovat sitten ilmassa kutsuttaessa Nilli ja Hikki. Turun lentokerhon TLK, Tango Lima Kilo, on sen verran hankala lausua, että kehitin sille Oripää Campissä radiokutsun "Tölkki".

Olen ajatellut käyttää kisaselostuksissakin muihin pilotteihin viitatessani lähinnä koneen kisatunnusta, eli jos nimet kiinnostavat, niin koodausavain kannattaa tsekata ao. kisan sivuilta.

1 kommentti:

  1. Taas hyvää juttua asiaa tuntemattomille, toki hyvä ehkä olisi ollut linkki tms noihin (englantilaisten) radioaakkosten koodaamiseen, ei varmaan kaikki tiedä niistä mitään, aktiivinen osaaminen on tietysti toinen juttu. Tuo tölkki onkin Oripäässä tuttu kutsu, keksijä nyt taisi selvitä minullekin. Ja jos lyhenne olisi MLK, niin siitä tulisi kai mulk... eikun milkki.

    VastaaPoista