Vesivehmaa Open 2016 3. kilpailupäivä

Kolmas kilpailupäivä (23.5) aukesi sekin aurinkoisena, ja tehtäväksi annettiin edellistä päivää lyhyempi nopeustehtävä Vesivehmaa-Renko-Selänpää-Vesivehmaa, 274km. Länsi tiedettiin hankalaksi ja osa piloteista kritisoi hiukan Rengon olevan liiankin kaukana, mutta tehtävänanto piti päänsä. Hinaukset aloitettiin 12.00 ja pian koko armada oli ilmassa. Lähtölinja aukeni vasta 13.10 paikkeilla, kun WS:n pilotti hinasi ensin muita kisakoneita ja pääsi vasta sen jälkeen itse ilmaan.

Lännen huononemisen pelossa suurin osa lähti lähes välittömästi - ja viimeisenäkin lähtölinjan ylittänyt 2W jo noin kymmennen minuutin päästä siitä. Jo ennen starttia päästiin lähes puoleentoista tonniin ja nostokin oli lähellä lähtölinjaa, joten siitä oli helppoa ponkaista matkaan.

Ensimmäisen välin suurin osa meni reitin eteläpuolta, mutta JS ja ja IU menivät lähes reittiviivaa pitkin, joka näin jälkikäteen näyttää fiksummalta valinnalta. Turengin jälkeen oli jo melko tumman näköistä edessä, mutta pohjat näyttivät silti jossain määrin terveiltä. Hämeenlinnan kaatopaikan päältä löytyikin 3,5-metrinen nosto, jossa nousin 600 metriä korkeammalle, kummasti taas helpotti menoa.

Käänsin käännepisteen neljäntenä, mutta sen jälkeen ei mitään huippunostoa vähään aikaan löytynytkään, kunnes lopulta löytyi parimetrinen Hämeenlinnan ja Turengin väliltä ja toinen sitten Turengin jälkeen. Liidot veivät alimmillaankin noin 800 metriin, joten kauhean jännittävää ei vielä ollut. KK liittyi seuraani ja siinä sitä mentiin peräkkäin. Kummallakaan ei ollut putsareita ja ilokseni huomasin, että Ls 8 kulkee tosi asiallisesti ötökkäisenä verrattuna Ventus 2-koneeseen, joka kuitenkin periaatteessa on suorituskyvyssä edellä.

Mietimme kahdesta vaihtoehdosta kiertääkö pohjoisen vai etelämmän kautta. Etelässä oli tummahko pilvi ja päädyimme siihen. KK ehti jo radiossa sanoa, ettei olisi kannattanutkaan, kun samalla osuin 4,5 metriseen nostoon - kannattipa sittenkin. Tässä vaiheessa olimme noin Hollolan tasalla, vajaan kympin reittiviivan eteläpuolella. Hieman ennen Jaalaa pilvet näyttivät loppuvan ja jouduimme vetämään lähes kymmenen kilometriä sivuun reitiltä. Juuri ennen kenttää löysin kolmemetrisen, jossa ylös, kääntyminen käännepisteellä ja kohti kotia.

Otimme vielä reilut korkeudet loppuliukua varten (ne ötökät oikeasti arveluttivat, vaikka Ls 8 tuntuukin toimivan ok niidenkin kanssa), mutta varmasti pari sataa metriä vähemmänkin olisi hyvin riittänyt, kun saimme matkalta vielä kantavia pilvistä.

Ensimmäinen päivä, jolloin lentämiseni tuntui jo vähän oikealta lentämiseltä eikä pahempia kämmejä mahtunut matkaan. Toki paremminkin olisi silti voinut mennä, mutta mikään ei jäänyt kauheasti harmittamaankaan.

Olin päivän tuloksissa viides ja kokonaistuloksissakin tuossa vaiheessa kuudes huolimatta ensimmäisen päivän maastolaskusta. Toki edellisen päivän pari teknistä maastolaskua sekä yhden pilotin (JP) poissaolo selittävät sijoitusta enemmän kuin oma lentäminen.