XCSoar käytössä (osa 1)

Käytän kisailijoiden päälinjasta poiketen XCSoar-ohjelmaa, vaikka suurin osa lentää nykyään SeeYou Mobilen/Oudien kanssa. Olen itsekin lentänyt sillä kerhon Duolla, jossa on LX:n Minimap, ja sen softanahan on nimenomaan SeeYou, enkä kyllä erityisemmin kaipaa siitä mitään. Olen lentänyt XCSoarin kanssa useita vuosia (WinPilotin rinnalla ja jälkeen) ja henkilökohtaisesti tunnen sen tutummaksi ja myös täysin riittäväksi.

XCSoar on Open source-ohjelma, jonka saa siis täysin ilmaiseksi ladattua eikä siihen liity mitään lisenssimaksuja. Se toimii Androidilla, monilla Windows Phone-versioilla (ei tosin uusimmilla) ja PC:llä (Windows, Linux, Max OS X). Sivustolla on myös karttageneraattori periaatteessa minne tahansa maailmassa. Itse koodarina pidän myös mahdollisuudesta tarvittaessa koodata siihen jotain, mikä itseäni ahdistaa - vaikkakaan aikaa moiseen puuhailuun ei kauheasti löydy. No, se mahdollisuus on kuitenkin olemassa toisin kuin kaupallisisa softissa.

Tulen tässä blogissa silloin tällöin kertomaan asioita XCSoarista omalta näkökannaltani, pahoittelen jo valmiiksi niille, jotka eivät kuulu kohderyhmään. Toisaalta samoja ideoita voi toki hyödyntää myös muiden softien kanssa. Ketään en yritä käännyttää, kukin lentää sen kanssa mistä tykkää ja minkä osaa.

Painottaisin viimeistä kohtaa; minusta on erittäin tärkeää osata käyttämänsä softa hyvin, sillä ilmassa - varsinkaan kisatehtävällä - ei ole aikaa opetella ja/tai etsiskellä asioita, eikä se ole järin lentoturvallistakaan. Muutenkin kaikki laitteen/ohjelman ihmetteleyyn käytettävä aika on poissa tehokkaasta lentämisestä. En koskaan katso laitetta tyyliin, että mitähän sieltä nyt voisi katsoa, vaan tsekkaan sen asian, mistä olen sillä hetkellä kiinnostunut. Se tarkoittaa, että tiedän aika lailla tarkkaan, missä kohtaa näyttöä tieto on näkyvissä ja vilkaisu vie vain sen murtosekunnin ajan. Välillä niitä vilkaisuja tulee tiheästi (esim lähellä ilmatilan rajaa), välillä harvakseen (esim. kuinka paljon olen vielä loppuliu'un aloituskorkeuden alapuolella, tieto, joka ei muutu hetkessä mihinkään).

Ohjelman opettelu on onneksi helppoa: vanhoja lentoja voi lentää uusiksi talvella ja käpistellä ohjelmaa ja samalla voi miettiä, olisiko siitä saatavissa enemmän informaatiota ulos. Olen käyttänyt varmaan yhteensä yhtä paljon aikaa ohjelman kanssa talvella, kuin mitä yhdessä kesässä ehdin lentämään. Nyttemmin lähinnä tsekkailen, onko ohjelmaan ilmaantunut jotain uutta hyödynnettävää, käyttö sinänsä on jo hanskassa.

Itse pidän eniten asettelusta, jossa näyttö on pystyssä ja infoboxit ylhäällä (kuusi infoboxia kahdessa rivissä). Näin sitten ruudun alareunaan tulevat näppärästi noston keskitysapu (jota en tosin juurikaan hyödynnä) ja flarm-tutka (jota taas hyödynnän useinkin).

XCSoar x 2 tositoimissa

Karttapohja on ladattuna laitteeseen, mutten pidä sitä näytöllä, koska minusta se vain heikentää olennaisen tiedon luettavuutta ja jos haluan katsoa maisemia, niin katson mieluummin kabiinin läpi, siellä se näkymä kun on HD-laatua. Näytöllä ovat vain tehtävä, ilmatilat ja käännepisteet (joita taas on vaikeampaa havainnoida vain ulos katsomalla). Karttapohja kannattaa silti olla, koska sen avulla ohjelma pystyy laskemaan korkeuden maanpinnasta.

Olen tehnyt neljä eri käyttöprofiilia: OLC (kun en lennä kisaa - tai onhan OLC:kin kisa, mutta...), Racing (nopeustehtävälle), AAT (aluetehtävälle) ja GP (varsin yllättäen) GP-kisaan. Viime mainittu on muuten sama kuin Racing, mutta siinä on yksi lisänäyttösivu lähtöä varten. Lisäksi ulkomailla kisaa lennettäessä teen nuo kisatehtävien profiilit erikseen kopioina, niin ei tarvitse sitten säätää kaikkia tiedostoja takaisin palattuaan. Konfiguraatiot eivät vie merkittävästi tilaakaan, joten niiden käyttö on siinä mielessä edullista.

Itse pidän siitä, että näytöllä koneen nokka osoittaa aina yläreunaan, poislukien nostot, joissa se osoittaa joko pohjoiseen tai seuraavan käännepisteen suuntaan (jury on vielä miettimässä, kumpi on minusta mukavampi). Ilmatilasta näytän kaikki ilmatilat, jotka ovat nykykorkeuden alapuolella. Hälytysrajana pidän 200 metriä, eli laite rupeaa vinkumaan, jos etäisyys kiellettyn ilmatilaan pysty- tai vaakasuunnassa alittaa tuon 200 metriä. Jos varoitus tulee liian aikaisin, se saattaa unohtuakin. Toki yritän pitää itsekin lukua milloin ollaan pistekadon (=rajan) lähellä  (tässä yhteydessä lähellä on muutaman kilometrin päässä vaakasuunnassa ja vaikkapa noin 300 metriä pystysuunnassa), joten hälytyksen ei pitäisi kuitenkaan tulla yllätyksenä.

Käyn infoboxit erikseen läpi tämän jutun kakkososassa - siitä tulee kyllä tylsä juttu, mutta sittenpähän sekin on saatu kuitattua.