Kisakansaa hellittiin edelleen hienolla kelillä, olihan jo neljäs lentopäivä putkeen tulossa. Tehtävänantomielessä kelissä oli kuitenkin tiettyjä epävarmuustekijöitä pilvien lauttaantumisen, mahdollisten sadekuurojen sekä lännen kuivumisen takia, joten tehtäväksi annettiin AAT (aluetehtävä) Porras-Hämeenkoski (15 km)-Koski(15 km)-Lahnajärvi (20km)-EFFO(=Forssan lentokenttä) (15km) -Räyskälä, 205/432 km kolmen tunnin tehtäväajalla.
Pääsin taas ongelmitta hinauksesta nostoon, mutta pieni tekninen ongelma ilmeni, kun pääsin ylös. Toinen XCSoar (Dell Streak 5) sammui, eikä lähtenyt käyntiin, pienen odottelunkaan jälkeen. Laite oireilee joskus, jos on liian kuumaa maassa ennen starttia, mutta kun jäähdyttelykään ei kauheasti auttanut, tajusin, ettei kyse ollutkaan siitä.
Hetken kuluttua muistin toisenkin "tyyppivian" laitteessa, sen takakansi saattaa irrota itsekseen, eikä se silloin suostu käynnistymään. Asiassa on vielä sellainen ongelma, että laite on melko tukevasti kiinni suojakuoressaan. Katselin suuntaa, jossa ei ole muita koneita, ohjasin sinne ja aikani askarreltuani sain suojakuoren irti, takaseinän paikalleen, laitteen takaisin kuoreen ja vielä päällekin. Mission accomplished. Tein homman 99% katsomatta mitä tein (keskityin katsomaan, ettei muita koneita ole lähellä), mutta koneen lento tosin ei varmaankaan ollut trimmaamisesta huolimatta ihan optimaalista.
Ensimmäisenä matkaan lähtivät JP (13.33), AL ja NX, seuraavaa lähtijää odoteltiinkin sitten vartin verran ja pääjoukko lähti noin 13.55-14.00, itse noin 13.59. Menin AJ:n ja PI:n vetämän porukan kanssa koko matkan ensimmäiselle käännealueelle, vähän tosin jäin "johtokoneista", ja käänsin noin kilometrin ennen muita.
Kääntymisen jälkeen alkoi lauttaantuminen voimistua ja maa oli varsin kattavasti pilvessä. Yhdessä nostossa pyöriessämme katsoin alla olevaa maisemaa ja hauskana yksityiskohtana pisti silmään, että yhden talon pihapiiri melko tarkkaan rajojaan myöten kylpi auringossa, kun siitä joka suuntaan maasto oli kilometritolkulla varjossa. Varmaan siellä vilkaistiin ulos ja ajateltiin, että onpa mukava aurinkoinen päivä.
Jäin vähän liidoissa jälkeen, mutta aika mukavasti sain kuitenkin sitten nostoissa taas toisia kiinni. Kun matkaa oli reilut 110 km kasassa, oli keskinopeus vielä kivasti 130 km/h huitevissa. Edellä menevät JP, NX ja AL tuntuivat olevan hiukan hankaluuksissa ja pari koneista joutuikin menemään laskuun Räyskälään JP:n jatkaessa yksin eteenpäin. Ajoin yhdestä hyvästä nostosta hutiin ja jatkoin PI:n ja AJ:n perässä vajaat sata metriä alempana. Seuraava nostokin oli ihan hyvä, mutta siinä edellä menevät onnistuivat saamaan paremman keskinoston ja jäin hiukan lisää ja olin taas sen kolmisensataa metriä alempana.
Jatkaessani hetken aikaa jopa sateli, joskin aika lievästi. Yhytin AT:n alta kuitenkin hyvän noston ja eteenpäin liidellessäni sain vähitellen edelle karanneita kiinni. Edessä lännessä alkoi näkyä pilvetöntä taivasta ja lauttautuneet pilvet vaihtuivat irrallisiksi ja pieneneviksi hattaroiksi.
XCSoar on minusta aika hyvä ohjelma, mutta nyt sen oivaltavuus ylitti jo kaiken logiikan rajat. Kun lennetään AAT-tehtävää, niin ohjelma laskee jollain logiikallaan kullekin alueelle hyvät kääntymispisteet. Niitä voi itse halutessaan siirrellä, mutta en ollut niihin koskenutkaan ja tällä alueella ohjelma kehotti kääntymään pisteessä, jossa oli juuri se viimeinen pilvi. Mistä helkutista se sen pystyi tietämään? No, en tosin tietenkään kääntynyt, vaan jatkoin KX:n perässä alueen takarajaa kohden. Pääjoukko meni samalla logiikalla hieman pohjoisempaa linjaa. Korkeutta oli reilut 1700 metriä, joten pystyimme liitämään vielä kymmenisen kilometriä ja käännyimme sittenTurun TMA:n rajan lähestyessä noin 1500 metrissä.
Käytännössä oli kaksi mahdollisuutta jatkaa: joko suoraan kohti seuraavaa käännealuetta kuivassa tai pilvialueen reunalle ja sieltä sitten sitä pitkin etelään. Menimme KX:n kanssa jälkimmäistä reittiä, kun pääjoukko käytti ensin mainittua. Matkalla oli muutama hattara, mutta niistä ei läytynyt tarpeeksi hyviä nostoja, tosin nekin pumppasivat hieman lisäenergiaa koneeseen. Kelasimme yhdessä reilussa metrisessä vähän lisää ja jatkoimme matkaa N3:n kanssa, joka jostain ilmaantui messiin.
Vajaassa tonnissa otimme KX:n kanssa vähän huonohkon noston, mutta pian jatkoimme vielä eteenpäin, mistä sitten löytyikin kolmepuolikas. Ja eikö se pääjoukko ilmaantunut taas sen kolme sataa metriä yläpuolelle. Jos olisimme heti osuneet tuohon kolmepuolikkaaseen, niin olisimme olleet todennäköisesti vähintään samassa korkeudessa pääjoukon kanssa, mutta jossitteluhan on tietenkin aina turhaa. Sain kuitenkin nostossa porukoita satakunta metriä kiinni ja taas perään. Käänsimme eteläisen reunan ja sitten alkoikin olla aika tankata loppuliukukorkeudet.
Loppuliuku oli periaatteessa helppo, koska ideana oli ajaa vain alueen sisälle ja kaartaa sitten kohti maalia, kun sinne vielä varmasti pääsee. Hölmöilin kuitenkin hiukan sillä, että arvioin korkeuden kulumisen alakanttiin ja olisi pitänyt ottaa linja keskemmlle aluetta. Nyt ajauduin pisteeseen, että minun oli tavallaan pakko kääntää liian aikaisin, kun otin alueesta liian ohuen siivun ja takareuna tuli vsataan sillä linjalla. No eipähän ainakaan tarvinnut jännittää, että tuleeko perille.
Teoriassa AAT-tehtävällä kannattaa yrittää optimoida lentoaika mahdollisimman lähelle tehtäväaikaa, ei kuitenkaan sen alle. No, siinä onnistuin aika hyvin, oma aikani oli 3 tuntia ja 51 sekuntia. Mutta tällainen tilanne, jossa olisi voinut ottaa hieman kauemmas ja ajaa sittten loppuliukua vähän pidempään tarvitsematta kuitenkaan enää nostoa olisi nostanut keskinopeutta.
AL ja NX ottivat uudet hinaukset ja lensivät tehtävän vielä läpikin, vaikka ilmeisesti ensimmäinen käännealue ja sieltä toisellekin suuri osa matkasta oli jo aika haastavassa kelissä. Kova temppu sinänsä.
Oma sijoitukseni oli kahdestoista keskinopeudella 114 km/h, mutta piste-ero esimerkiksi kuudenteen sijaan oli vain vajaat kolmekymmentä pistettä. Kuten jollekin - tai joillekin - tai oikeastaan kaikille, jotka jaksoivat kuunnella - no OK, ehkä vielä parille muullekin - sanoin, se oli kuitenkin jo vähän lentämisen näköistä ja tuntuista tekemistä.
Päivän tulokset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti